Hiivasyndrooman toteamiseen käytettävä testi tehdään ulostenäytteestä.
Testi toteutetaan suoraan mikroskoopilla tai epäsuorasti viljelyn avulla. Siihen kuuluu mikrobiologinen analyysi, jossa selvitetään huonojen bakteerien sekä hiivojen pitoisuuksia.
Verikokeella voidaan lisäksi testata tarvittaessa, löytyykö verestä Candida albicans -hiivan vasta-aineita.
Usein on syytä tehdä mikrobiologisen analyysin yhteydessä myös laajempi ruuansulatusnalyysi, sillä hiivasyndroomaan kuuluva suoliston epätasapainotila eli ns. dysbioosi saattaa kytkeytyä myös muihin hoitoa vaativiin suolisto-ongelmiin tai oireet voivat olla jonkin muun suolistosairauden aiheuttamia.
Jos huonoja bakteereja tai hiivoja löytyy testissä liikaa, määritetään myös niiden herkkyydet keinotekoisille ja luonnollisille antibiooteille (esim. berberiinille ja valkosipulille). Näin saadaan näkemystä siitä, millä hiivasyndrooma voidaan saada kuriin.
Tarvittava testi on Suomessa tarjolla ainakin MDD Terveyspalvelut Oy:ssä.